Monenmoista on ehtinyt tapahtumaan!

Sunnuntaina 6pv ajeltiin Pian kanssa Längelmäen kana-areenalle tokoilemaan halliolosuhteisiin Katjan kanssa. Videot kertokoot enemmän, mutta noutoon ainakin kokeilimme vain tuomista, jos auttaisi irroitusongelmaan, näin toimi. Lisäksi Katja kehui merkkiämme, vaikka omasta mielestä on ihan kauhea vielä.. Otimme myös hyppyä, mitä otettu hävettään vähän. hyppäsi laiskasti, eli sekin ohjelmistoon!

Jälkeä ollaan näinä parina viikkona käyty kolmeen otteeseen pellolla kökkimässä. Nyt tänään tehty oli loistava! n.60m suora, joka askeleelle nami. Aivan käsittämättömän tarkkaan ja rauhallisesti työskenteli Jaaa-a tuleekos Larssista myös FH-koira?! Niin ja itseasiassa tänään rupesin hiljaa mielessäni muodostamaan ajatusta Leevistä peltojäljellä, koska Leevi on aikas omiaan peltojäljelle, jäljestää syvällä nenällä ja on tarkka ja rauhallinen!

Perjantaina 11.6 Vaivialle Maaritin kera tottistelemaan. Mulle on muodostunut ihan käsittämättömäksi ongelmaksi täyskäännös! Leevi kun täyskäännöksessä isona koirana kiertää, Lalli tietenkin pysyy vas. puolella kääntyessäni. Mutta voi onpa vaikeaa asetella ne omat jalat käännökseen järkevästi. Näissä reeneissä taisin saada koiran ja omat jalat sovittettua ojennukseen, lisää reeniä..mulle..

Lisäksi Lallille aukesi hyppyesteen ylityksen ilo. Aiemmin on ollut tahmea, este on ollut matalanakin vähän mälsä Lallin mielestä, nyt oli asennetta ja potkua esteen ylityksessä. Ja nyt sen yli oli huisin hauska mennä  Alkuun muutaman kerran hyppäsi laiskasti ja oikein huomasi kun hehkulamppu sytytti pienen bordercollien pään päällä   Leevikin on ollut muutamissa tottisreeneissä mukana omaksi ilokseen. Ja näissä reeneissä teki loistavat noutoliikkeet!

Lauantaina 12.6 Ylökkillä oli tokoa kouluttamassa Christa Enqvist.  Kovasti pidin sekä Christasta kouluttajana, että hänen koulutusfilosofiastaan! Lars ja minä päästiin neljänneltä varakoirakon sijalta harjoituskoirakoksi. Oltiinkin ekoina vuorossa ja pähkinänä Christalle oli noudon irroitus.  Ja ei irroittanut, siitä on liikkuvaakin kuvaa todistusaineistona, mutta ne tiedostot eivät päädy youtubeen, sitten laitan kun opin käyttäään jotain videon käsittelyohjelmaa! Christan ratkaisuna oli opettaa omistushaluinen Lars irroittamaan.Olisi kiva leikata turhaa pois ja lisätä esim musiikkia videoiden puheen päälle. Ehkä mä opin joku päivä.. Kirjoitan paremmin/tarkemmin päivän annista myöhemmin!

Päivä alkoi 9.00 ja päättyi 18.00 ja minä tietenkin jäin vielä Hannan ja Iikan kanssa ilmaisureeneihin. Hanna ja Iikka ottivat siis haun ilmaisua ja Lalli pääsi ukkoa etsimään. Hajuhaut menivät hyvin, niitä otettiin yhteensä 4. Kiva oli huomata, että kun vihjaisee "mennään ukkoja etsimään" rupeaa Lalli heti nostelemaan nenää! Kohta tarvitsee ottaa pk-liivi reeneihin mukaan.. En vain olisi ikinä uskonut joutuvani ompelukonettta liiveille näyttämään, ne kun odotttavat pienennystä

Sunnuntaina päivä aloitettiin tokoilla vaivialla, ei mennyt putkeen Lalli oli heti ihmeen tahmee ja huono vireinen. Ei sitten tehtykään mitään ihmeellistä.. Luoksetulo ja seuraamista.

Vaivialta ajeltiin suoraan Lohjan soramontulle hakureeneihin, joissa Lars oli loistava! Otettiin tarkoituksella ylisyvä alue taisi olla yli 60m. Hain hajun oik. etukulmasta ja palasin lähettämään aivan keskilinjalle, matkalla pysähdyin kaksi kertaa muistuttamaan, että ukko jäi sinne. Ja Lallihan muisti, juma juoksi kauheeta kyytiä suoraan maamiehelle! Jee. Myös leikkihyvin isoilla palloillla Leenan kanssa. Vas. Sama homma ja yhtä hyvin! Ilosta puhkuen menin vastaan piilolle, mutta siellä huomasinkin leikin lomasta (keskeytin leikin), että Lars ontui oik. etujalkaa! Voi vee sanonko mitä. Ontuminen ei ollut ihan pientä vaan todella kunnolla kevensi askelta!! Meinasi metsässä itku päästä! Onnistuin kuitenkin Lallia iloisesti ensin kehumaan ja poistuimme metsästä, sitten vasta tutkin jalkaa. (jos olisin kauhistellut olisi varmaan yhdistänyt maalimieheen tms.. ) Hihnaa ei ollut kiinni ja perhana Lalli juoksi ilolla vielä moikkaamaan ohjeita odottavat keskilinjalaiset!! Työhullu bortsu?? Jalasta ei löytynyt jälkiä, mutta ontuminen jatkui. Onneksi Pia ja Hanna rauhoittelivat. Mieli oli maassa koko illan, mutta huojentavasti voin loppuun kertoa, että taisi mennä venähdyksen tms. piikkiin, koska ei seuraavan päivän aamuna enään ollut jalassa vikaa. eikä sen jälkeenkään , HUH!