Eilen 14.4 tuli sitten täyteen 6kk! Jotenkin se yllättää kun tuntuu, että on jäänyt ihan elämään sitä pikkupentu aikaa! Vain 4kk ja olisi oikeus osallistua toko-kokeeseen, aika pelottavaa ja samalla ihan sika hienoa!

Maaritin ottama kuva pitkäperjantaina.

Maanantainakin reenattiin, en jaksa muistaa kun ruudun ja noudon. Molemmissa keskittymisvaikeuksia, Aiemmin mennyt ruutuun suoraan ja nopeasti lelulle, nyt harhaili kunnes huomasi lelun.. Noudossa irroitusongelma. On siis tehtävä sitä namin voimin.

Tiistaina startattiin Mouhijärvelle. Passat muuttui taas tilaihmeeksi kun haimme Lallin kanssa ensin Lauran ja Myy-afgaanin ja sitten matkalta mukaan vielä Simo-doberman. Simo matkasi sujuvasti kanssamme, Maaritin tullessa suoraan koulusta hallille.

Vuoroamme odotellessa: eteenistumista: heitin namin aika kauas ja kutsuin, joudun auttamaan vielä käsillä istumaan eteen, nyt toki voisi alkaa myös vaatimaan, tässä ei toisaalta ole ollut ennen luoksetulo-käskyä "Tule", joten ehkä autan vielä vähän käsillä. Tämä on Larssonin mielestä parasta huvia! Sitten käväisimme ulkona ja istuimme odottamaan vuoroamme. Lallille on tämä ollut hankalaa. Häkissä on kummallisen hiljaa, mutta hihnassa on sitä mieltä, että hommien pitäisi alkaa. "Käy siihen" ja käsi apu niin Lalli malttoi aikas kivasti kuitenkin odottaa rauhassa.

1. Kierrä (puutuoli)

Lisää matkaa mukaan. Jos pysähtyy ennen kierrettävää (mitä lalli tekee) ja katsoo kysyen "TÄh?" Älä auta (mun heikkous). Jos kuitenkin autat, ei palkkaa vaan kehu, että sitä minä haluan. Tietenkään Marian katsellessa ongelmaa ei ollut. Vaan Larsson teki mainiosti kierrot.

2. Merkki, Jee tää saa mut vieläkin hyvälle tuulelle

Ekan näki kun Maria vei wuban. Oli hyvä! Toka laitettiin salaa, hyvin meni! kolmannella kertaa ei lelua. MENI IHAN SIKAHYVIN! Ja välittömästi heitin palkan! Tää oli vasta eka kerta ilman lelua merkin takana. Neljäs toisto niin, että Maria laittoi huomaamatta (mäkään en huomannut) lelun ja sekin oli hyvä! Jipii. Nää tokohommelit on niin outoja mulle että onnistumisen ilo oli ihan mieletön!

3. Nouto: Namilla vauhtinouto, en osaa palkata vauhteja namein.. JES ja heitin koiraa kohti.. Ei ei ei!! Argh, miten voi olla niin tyhmä? Tottahan se koira sekoittaa sen stoppeihin. Eli sitten opeteltiin namin heittoa mun taakse. Lalli myös jäi aijaamaan kohtaa mihin nami lensi. Näissä tärkeää, että olen mälsä/passiivinen kunnes koira taas aktivoituu ja sitten voin kehua ja näyttää minne nami lensi (ettei tästä tule operaatio haistellaan mihin nami lensi..)

Jäi vielä tiistaista tälläinen ajatus mieleen:

Koiralle on helppoa kun ei tarvitse ylitulkita ohjaajaa eli: Se näkyy ja kuuluu kauas kun ohjaaja tyytyväinen! Ja se näkyy ja kuuluu kauas kun ohjaaja on tyytymätön! Jolloin koiran ei tarvitse arvailla onnistuiko ja menikö oikein.

Pakotteesta jäi mieleen sellainen, että pakotteen loppumisen ajankohta on tärkeä. Kun pakote loppuu toimii se samalla VAHVISTEENA. Vahvisteet taas ovat äärimäisen tärkeitä oppimistapoja.

Keskiviikkona lähdimme pikkulenkille ja reittimme kulki Kilvakkalan jalkapallokentän ohi. Siellä olikin poikia pelaamassa, joten menimme kaukalolle. Kaukalo oli Lallin mielestä alkuksi jännittävä, eikä kyennyt ihan kunnon leikkiin. Tein namihommina taas eteenistumista. Mikä meni hyvin. Sitten intouduin leikin parantuessa (lalli jo varasti narupalloa taskusta) kokeilemaan seuraamista lelulla. Lallin kanssa on otettu vain namilla. Mutta meni niin loistavasti etten meinannut malttaa lopettaa! Lisäksi otettiin loppuun stoppeja nameilla. Ohjaajalla ei ihan tekniikka kunnossa.

Lenkillä näimme rullaluistelija-pojan, joka siis Lapan mielestä ei ollut lainkaan ihminen! Sehän jotenkin liiteli asfaltilla ja tuli ihan äänettömästi ja lujaa.. Sitä piti pysähtyä haukkumaan niskakarvat pystyssä. Pojan moikattua ja mentyä ohi. Lalli tajusi sen olleen ihana ihminen ja olisi halunnut mennä tapaamaan, mutta lähti välittömästi namin avulla mun mukaani.

Tänään oon sairastanut. Yskäkröhäni on vaan pahentunut ja nyt oli pakko-saikku vuorossa. Onneksi Lalli on antanut mun levätä, välillä piti teljetä häkkiin. Leevi menee sinne ihan oma ehtoisesti turvaan Larssonilta.