Helteestä huolimatta lähdin aamusta Kyröskoskelle jäljestämään ja tottistelemaan. Ensin kävin tallaamassa 4 n.5m jälkeä, nakkia tarkkuuteen ja päähän keppi. Aluksi olin ajatellut opettaa kepit ei tarvoin, mutta Kilven Anne oli Eicon kanssa tehnyt näin ja tapa houkutti.

Eli jokaisen lyhyen jäljen päähän keppi (keppi superjuttu mihin jälki päättyy) Tarkoituksena jaksottaa jälkityöskentelyä pätkiin tulevaisuudessa. pitkällä jäljellä kepin löytymisen jälkeen alkaa "uusi jäki".

Jätin jäljet vanhentumaan ja kurvasin kentälle. Siellä olikin Minna ja Krisse renaamassa, joten sain hyvän paikallamakuu reenin! Ajatuksena oli ottaa noutoa. Mutta häiriötä kun oli. Leevi paaluun liinaan kiinni ja paikallamakuuseen. Minna ja Vili otti luoksetulon pysäytyksiä ja palkkasi narupallolla. Leevin pää nousi maasta useaan kertaan, mutta asento säilyi! Plussaa rauhallisuus ja asento (usein rupeaa oikeen kunnolla köllimään), mutta pään noususta jouduin ainakin 5 kertaa huomauttamaan! Lopuksi Vili juoksi pallon perässä meidän välistäkin ja Leevi oli rauhassa!! Huippua! Iloinen palkkka ja vähän seuraamista, mikä olikin ihan ookoo.

Sitten äkkiä jäljille. Maa oli tosi kuivaa mäntymetsää ja ehti vanheneen (jäin vähän suustani kiinni kentälle) 45min.

Leevi jäljesti rauhassa ja tarkasti, mutta oli ihan kuutamolla kun jälki loppuikin lyhyeen! Noh hihkuin keppiä ja kun noteerasi sen annoin palkan kiposta taskustani. Toisella jäljellä Leevi olikin sitä mielt että keppi kuuluu nostaa mulle Olin ajatellut maahan menemistä ilmaisuna...

Kaksi muutakin sujui hyvin, ottaen huomioon että Leevi näki kepit ensi kerran. Jee lisää näitä.

Nyt aurinkoon nauttimaan ja Sata-Häme Joi -juhlille muikkulautaselle kuuntelemaan haitarin soitantaa!